1981 Lapsuusunelma
”Päätin 4-vuotiaana, että minusta tulee lääkäri. Laitoin nenään ensin pumpulia ja sitten leikkiauton renkaan. Molemmilla kerroilla piti lähteä lääkäriin. Kun tulimme toiselta reissulta, sanoin, että minusta tulee lääkäri. Lapsen silmin lääkäri oli varma otteissaan, tiesi mitä tekee. Heräsi ajatus, että lääkärillä käydessä mennään huolissaan sisään ja helpottuneena ulos. Unelma lääkärin ammatista säilyi koko lapsuuden ja nuoruuden.”
1993-97 Lyseon lukio
”Lukiossa piti ilmoittaa kolme vaihtoehtoa unelma-ammatiksi. Minulla oli vain yksi: lääkäri. Valitsin kurssit sillä perusteella, että ne tukevat lääkiksen opintoja, luin yhden kurssin latinaakin.
Tein esimerkiksi tarjoilijan, kokin ja baarimikon hommia. Palvelualalla työskentely on hyväksi lääkärille, oppii olemaan ihmisten kanssa.”
Perustin jo lukiolaisena yrityksen. Tein kotipalvelutöitä: siivousta ja pihatöitä. Jaoin postilaatikoihin mainoksia ja sain keikkoja. Muutin jo 15-vuotiaana pois kotoa ja pian elätin töillä itseäni. Tein kotipalveluyrityksen ohella tarjoilijan, kokin ja myöhemmin baarimikon hommia. Palvelualalla työskentely on hyväksi lääkärille, oppii olemaan ihmisten kanssa.
Vaarin oppi on kantanut koko uran läpi. Hän sanoi, että työ on aina käyntikortti seuraavaan, ja siksi jokainen työ pitää tehdä hyvin.
Sain esikoiseni Riston lukion viimeisellä luokalla ja totuin jo nuorena elämään, jossa on perhe, opiskelu ja työt.”
1998 Tampereen yliopiston lääketieteellinen
”Unelmani toteutui, kun pääsin Tampereelle lääkikseen. Ensimmäisestä päivästä alkaen tuntui, että tämä on minun juttuni. Vauvan ja opiskelun yhdistäminen oli muille isompi juttu kuin minulle. Lapsen isä hoiti vauvaa päivällä, ja itse vietin illat ja viikonloput lapsen kanssa. Opiskelijabileissä en käynyt kuin kerran. Elämä oli täyttä ja hyvää ilman sitäkin. Minun ensimmäiset kunnon opiskelijabileet olivat EMBA-opintojen aikoina. Se olikin tosi hauskaa! Kaikkea ei tarvitse elämässä tehdä perinteisessä järjestyksessä.”
2003 Tampereen päivystysasema
”Tampereella oli Suomen suurin päivystys. Ajattelin, että jos siellä selviää, selviää missä vain.
Tampereella oli Suomen suurin päivystys. Ajattelin, että jos siellä selviää, selviää missä vain.”
Tein klassista päivystystyötä, eli hoidin potilaiden äkillisiä vaivoja. Vastuu tuntui isolta ja välillä pelotti, että osaanko kaiken. Vuorot olivat pitkiä ja työt haastavia, perehdytys ei ollut muodissa, mutta hyvät kollegat ja yhteishenki kantoivat. Olen tehnyt päivystystyötä näihin vuosiin asti.”
2004 Lääketieteen lisensiaatti
”Sain toisen lapsen 2003. Edessä oli erikoistumisjakso. Olin ajatellut alun perin neurokirurgiaa tai lasten kirurgiaa, mutta kun tein kesätöitä ortopedian parissa, se tuntui omalta. Työ oli konkreettista: potilaan liikuntakyky palaa, kun työ onnistuu. Kolmas lapsi syntyi 2005. Elämässä tapahtui paljon, mutta minulla oli kova halu oppia lisää. Lääkärin työ alkoi näyttäytyä laajempana kuin olin ajatellut: halusin olla tekemässä muutosta ja vaikuttaa siihen, miten potilaan asiat etenevät kohti parempaa. Työ tuntui mielenkiintoiselta ja haastavalta yhtä aikaa.
Toki tunnistin myös ristiriitaa: tein pitkiä työviikkoja, olin väsynyt, aikaa lasten kanssa oli vain vähän ja siitä tuli huono omatunto. Oli sisäistä kamppailua, että pitäisikö rajata työtä, miten voisi olla kaikkea ja kaikkialla yhtä aikaa?”
2005-2006 Tutkijana Pittsburghissa
”Minulla oli jo opiskeluaikana kunnianhimoinen ajatus: halusin aloittaa väitöskirjan tekemisen. Unelmaa piti vähän lykätä. Löysin neuropatologian alalta ryhmän, joka teki aivokasvaintutkimusta. Tein väitöskirjan tästä aiheesta. Tutkimus oli hidasta ja tein sitä lähinnä vapaa-ajalla. Olihan se joskus ärsyttävää, kun kaikki aika meni väikkäriin, mutta useimmiten se oli juuri sitä, mitä halusinkin tehdä. Väittelin tohtoriksi 2009.”
2009 Virhe
”Urani käännekohdaksi muodostui tilanne opintojen loppupuolella. Olin aloittanut erikoistumisen 2009. Ensiapuun tuli vakavassa kolarissa loukkaantunut nuori poika. Hänellä oli keuhkoissa verta ja minun olisi pitänyt laittaa hänen keuhkoihin dreeni, jotta veri tulee pois. En ollut tehnyt tällaista aiemmin. En saanut ohjeita ja pelkäsin. Potilas oli hengenvaarassa. Lopulta toimenpide onnistui ja potilas selvisi, vaikka olin tehnyt aivan liian pitkän viillon, enkä omasta mielestäni pystynyt toimimaan riittävän nopeasti.
Tämä kokemus teki minusta aran. Vaikka potilas selvisi, oma ajatukseni oli pitkään, että osaamattomuuteni takia potilas melkein menehtyi. Virhe tuntui painavalta. Ortopediassa pitää uskaltaa. Ei voi olla arka. Kokemus epäonnistumisesta sai aikaan sen, etten ollut niin rohkea, kun hyväksi ortopediksi tulemiseen tarvitaan. Jouduin miettimään omaa uraani lääkärinä.
Lopulta kävi kuitenkin niin, että tämä kokemus avasi minulle ihan uuden polun. Kiinnostuin esimiestyöstä ja työn kehittämisestä. Nykyään kuljen puhumassa lääkäreille siitä, miten tärkeää on tukea virheitä tehnyttä. Se estää terveydenhoitoa kehittymästä, jos virheitä ei käsitellä kunnolla tai ne painetaan villaisella. Yritän tukea omia alaisia siinä, miten voimme yhdessä kehittää rakenteita niin, että virheitä ei satu, ja jos sattuu, niissä tuetaan.”
2014 Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri
”En saanut täysipäiväisen ortopedin työtä yliopistosairaalasta, ja kun päivystyksessä apulaisylilääkärin paikka aukesi, minut valittiin siihen. Tein molempia töitä. Aloin tajuta, että lääkärit suostuvat vain lääkäreiden johdettaviksi, mutta eivät ole aina luontaisesti johtajia. Aloin kiinnostua johtamisesta ja esimiestyöstä ja tajusin, että siihen tarvitaan koulutusta. Lääkärin opinnot eivät riitä.
Lääkärin ammatti oli osoittautunut palkitsevammaksi kuin olin ajatellut. Oli arkiset kohtaamiset potilaiden kanssa, ja tutkimus, jolla saatiin selville uutta ja sillä tiedolla voitiin auttaa ihmisiä. Ainoa mikä hiersi, oli sairaaloiden ja terveyskeskusten jäykkyys reagoida uuteen. Kaikki järjestelmät ja käytännöt eivät tukeneet potilaan kohtaamista. Tunsin, että oli tarvetta muutokselle ja esimiehenä voisin olla mukana tekemässä muutoksia."
2017-2018 Executive MBA Aalto EE:ssa
”Halusin kehittää itseäni johtamisessa. Terveydenhuoltoala oli isojen muutosten keskellä ja olin motivoinut olemaan mukana muutoksissa. Oli vahva tunne, että tarvitsen yleistä johtamiskoulutusta, ei vain oman alan opintoja. Kokemus oli osoittanut, miten iso merkitys ammattimaisella johtamisella on terveydenhuollon laatuun. Aloin selvittää, mikä olisi paras paikka tehdä EMBA-tutkinto. Tein vertailuja ja kysyin kokemuksia. Nopeasti selvisi, että ei tarvitse lähteä pitkälle: Aalto EE on se paikka. Tein EMBA-tutkinnon omalla kustannuksella. Ajattelin, että tämä oli asia, jonka teen itselleni.
EMBA antoi minulle aivan uusia ajatuksia esimieheksi kasvamiseen.”
EMBA-ohjelman Self Development -osuus oli tosi merkityksellinen, ja opin muun muassa sitä, etten pyydellyt anteeksi itseäni ylempänä olevilta, jos minulla oli jokin kehitysidea ja ajatus. Samoin pyrin kuuntelemaan omia alaisia ja rohkaisemaan heitä jakamaan omia ideoitaan.
Vein muitakin EMBA:n oppeja suoraan työhön. Kerroin jokaisen modulin jälkeen, mitä olin oivaltanut ja ehdotin muutoksia ja kokeiluja. Saimme mm. parannettua kokouskäytäntöjä ja pyrimme ratkaisemaan asioita niin, ettemme keskity heti rajoituksiin ja siihen, mikä ei toimi. Tämä pantiin ylemmässäkin portaassa merkille. Oli valtavan voimaannuttavaa, kun ne asiat, joita oppi koulutuksessa, toimivat käytännössä ja niistä oli hyötyä.
Vein EMBA:n oppeja suoraan työhön. Kerroin jokaisen modulin jälkeen, mitä olin oivaltanut ja ehdotin muutoksia ja kokeiluja.”
Sote-uudistus herätti monet meidän alallamme siihen, että toimintaympäristö muuttuu nyt niin paljon, että johtajat tarvitsevat talousalan osaamista ja johtamiskoulutusta. Ilokseni huomasin, että EMBA-ohjelmaa suoritti moni kollega eri sairaanhoitopiireistä. Silti on hedelmällistä vaihtaa ajatuksia myös muilta alalta tulevien kanssa. EMBA antoi minulle aivan uusia ajatuksia esimiehenä kasvamiseen.”
2018 Tampereen yliopistollisen sairaalan toimialajohtaja
”Toimalajohtajan pesti avautui EMBA-opintojeni aikana ja minut valittiin. En ollut ajatellut, että saisin näin nopeasti hienon tilaisuuden johtotehtävissä. Saimme yhdessä yliopistosairaalan tiimini kanssa paljon asioita eteenpäin ja hitsauduimme hyvin yhteen. Toimialajohtajan kausi olisi ollut pitempi, mutta kun olin ollut siinä 1,5 vuotta, johtajaylilääkärin työ Hämeenlinnassa tuli auki. Oli iso sisäinen ristiriita jättää oma tiimi ja sanoa, että kiitos kun lähditte kulkemaan tähän suuntaan, mutta minä sanonkin nyt hei. Kaikki ymmärsivät kyllä valintaani ja tsemppasivat uudessa. Nyt seuraan ylpeydellä heidän edistymistä Tampereella.”
2019 Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri
”Kun tulin valituksi tehtävään, minulla on sellainen visio, että tästä pitää tulla maailman inhimillisin sairaala. Potilaan pitää saada kokea, että tulee kuulluksi - ja työntekijän täytyy kokea samoin. Johdon tehtävä on tehdä kaikkensa tämän eteen.
Haasteet ovat isoja, sillä yhtä aikaa tapahtuu niin paljon. On uuden sairaalan suunnittelu, yhteistyökuvioita Pirkanmaalla, sote heräilee taas… valtavien muutosten määrä on liian iso, jotta työaika riittäisi kaikkeen osallistumiseen. Pitää pystyä priorisoimaan.
Ennen EMBA-ohjelmaa ajattelin, että johtaminen on esimerkillä johtamista: jos teet kaiken hyvin ja olet kirkkain tähti, muut seuraavat. Ohjelman aikana hahmotin, että ei se näin mene.”
Ennen EMBA-ohjelmaa ajattelin, että johtaminen on esimerkillä johtamista: jos teet kaiken hyvin ja olet kirkkain tähti, muut seuraavat. Ohjelman aikana hahmotin, että ei se näin mene, vaan johtajan pitää luoda edellytykset sille, että ihmiset tekevät oikeita asioita ja menevät kohti yhteistä päämäärää automaattisesti. Hyvät toimintamallit ovat skaalautuvia. Rakenteiden ja arvojen pitää ohjata samaan suuntaan. Sitä työtä teen täälläkin. Esimerkillä voisi saada mukaan joitakin ihmisiä, mutta minun täytyy pitää huolta siitä, että jokaisella täällä on mahdollisuus onnistua. Johtaja luo sille edellytyksiä. Onnistuminen näkyy potilaalle turvallisuutena, laatuna ja inhimillisyytenä. Haluan olla töissä paikassa, jossa kukaan ei sano, että ei kuulu mulle.
Olen ollut lähes koko urani julkisella puolella. Ajattelen, että paikkani on täällä, jotta voin vaikuttaa mahdollisimman laajan potilasmäärän oloihin. Ei tämä työ ole sellaista, mitä lapsena ja nuorena ajattelin. Teen töitä niin paljon laajemmalla skaalalla. Mutta olen onnellinen. Liikumme yhdessä uuden tiimini askel kerrallaan kohti tavoitteita.”
Aalto Executive MBA -ohjelma on suunniteltu tukemaan osallistujien henkilökohtaisia muutostarpeita kehittämällä heidän tietojaan ja taitojaan eri liikkeenjohdon aihealueisiin liittyen, sekä tukemalla heidän kasvuaan johtajina ja yksilöinä. Ohjelmassa erityistä huomiota kiinnitetään strategiaan ja johtamiseen globaalissa toimintaympäristössä. Ohjelma suoritetaan kokonaisuudessaan englanniksi. Lue lisää ohjelmasta.
