Yritysten ja organisaatioiden päätöksentekijät ovat tärkeässä roolissa yhteiskunnan muutosagentteina ja menestyksen mahdollistajina. Niinpä Aalto EE kokosi joukon julkisen sektorin, akatemian ja yritysmaailman päätöksentekijöitä ja osaamisen asiantuntijoita kolmen tilaisuuden keskustelusarjaan, jossa pohdittiin osaamisen murrosta kilpailukyvyn näkökulmasta. Ryhmän keskustelut ja ratkaisut on dokumentoitu ja julkaistaan osaamisen ja kilpailukyvyn käsikirjana – eräänlaisena vertaistukena - päätöksentekijöille.
Työn murroksen ja siihen liittyvien muutosten ja mullistusten ympärillä on paljon kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta, hyviä raportteja, tärkeitä ohjelmia ja monipuolisia komiteoita. Monipuolisten ja höydyllisten työn murrosta käsittelevien tutkimusten, lukuisien raporttien sekä komiteoiden lisäksi, tarvittiin ryhmän mielestä käytännöllinen käsikirja, joka puhuisi strategian kieltä, ja olisi helposti ja kursailematta yhteensovitettavissa yrityksen päätöksentekijöiden maailmaan.
Keskusteluissa nousi esiin seitsemän teemaa
Useat teemat, käsitteet ja ajattelun polut toistuvat keskusteluissa usein. Nämä tiivistettiin kirjassa seitsemään teemaan: muutos, käsitys työstä, vastuu osaamisesta, merkityksellisyys, kriittinen ajattelu, metaosaaminen sekä siilot ja raja-aidat.
On tarpeen yhdessä purkaa, rajata, yhdistää ja fokusoida se, mikä on kussakin kontekstissa relevantti muutos, joka painostaa, ja toisaalta, mikä relevantti muutos pitää itse toteuttaa. Muutokseen voi passiivisesti reagoida tai sitten olla muutoksen ajuri; muutosagentti.
Työn murroksen keskellä muuttuu käsitys siitä, mitä työ on. Keskeiseksi työssä nousee se, että saavutetaan tavoitteet ennalta määriteltyjen toimenkuvien noudattamisen sijaan.
Organisaatiolla on sekä vastuu että halu pitää itsensä kilpailukykyisenä ja toimivana, tässä on keskeisessä roolissa henkilöstön osaaminen.
Merkityksellisyys korostuu kaikessa. Työn murros pakottaa yrityksen luomaan työntekijöidensä kesken yhteisiä merkityksiä, ja arvokeskustelut tulevat tässä väkisinkinvastaan.
Kriittinen ajattelu kerto siitä, että terveelle realismille sekä rehellisyydelle on kysyntää enemmän kuin sitä on tarjolla.
On tarve metaosaamiselle; uudenlaiselle osaamiselle ja taidoille. Siinä korostuu olemassa olevien osaamisten ja erilaisten asioiden yhdistäminen kokonaisuuksiksi; eräänlainen arkkitehtimäinen kokonaisuuksien hahmottaminen.
Vanhat rakenteet eivät enää vastaa tämän hetken tekemisen ja ajattelun malleja, vaan pikemmin ne estävät järkeviä ihmisiä toimimasta järkevästi. Rajattomuus ei kuitenkaan tuo onnea. Sekä ajattelu että tekeminen tarvitsevat reunoja, raameja ja rajoja.
