Jatkuvasta oppimisesta on kirjoitettu paljon ja puhuttu pitkään. Syykin on selvä: maailma muuttuu niin nopeasti, ettei kukaan meistä pysty ennustamaan, millaisesta osaamisesta on muutaman vuoden päästä kysyntää. Murroksessa ovat niin ammatit ja työnkuvat kuin työn tekemisen tavatkin. Tämä vaatii meiltä kaikilta paitsi valmiutta oppia koko ajan uutta myös kykyä mukautua muutokseen.
Aalto EE:n neuvonantaja Tarja Kallonen ja liiketalouden lehtori Annemari Kuhmonen Laurea-ammattikorkeakoulusta huomasivat pari vuotta sitten, että paljosta puheesta huolimatta jatkuva oppiminen – tai elämänlaajuinen oppiminen – oli vaarassa jäädä juuri siksi, pelkäksi puheeksi. Niin syntyi Jatkuva oppiminen – työelämän tärkein taito (Kauppakamari 2021), Kallosen ja Kuhmosen kirja, jonka tavoitteena on edistää oppimista elämän ja työuran eri vaiheissa.
"Halusimme löytää konkreettisia esimerkkejä ja ratkaisuja jatkuvan oppimisen juhlapuheeseen ja selvittää, mitä se käytännössä yrityksissä tarkoittaa", Kuhmonen sanoo.
Kuhmosella on pitkä kokemus kansainvälisestä pankkitoiminnasta ja yrittäjyydestä, Kallonen taas toimi aiemmin johtavana asiantuntijana Finanssiala ry:ssä. Omakohtaista kokemusta osaamisen kehittämisestä ja osaamistarpeiden ennakoinnista siis on. Parhaiten uuden osaamisen tarve nähdään heidän mielestään yrityksissä.
Halusimme löytää konkreettisia esimerkkejä ja ratkaisuja jatkuvan oppimisen juhlapuheeseen ja selvittää, mitä se käytännössä yrityksissä tarkoittaa."
"Meitä kiinnosti, mitä yritysten kaikkein ylin johto oikeasti ajattelee oman henkilöstönsä kehittämisestä ja osaamisesta", Kallonen sanoo.
Kallonen ja Kuhmonen viittaavat kirjassaan konsulttiyhtiö Deloitten Global Human Capital Trends -tutkimukseen, jonka mukaan jopa 61 prosenttia suomalaisista esihenkilöistä on epätietoisia siitä, miten henkilöstöä tulisi kehittää. Tästä huolimatta kaksikko huomasi kirjaprojektin aikana, että osaamisen kehittämiseen sinänsä suhtaudutaan positiivisesti.
"Ylin johto haluaa vilpittömästi työntekijöidensä olevan niin hyviä, että he kelpaavat kilpailijoillekin. Se viesti tuli esiin aika vahvasti", Kuhmonen kertoo.
Työelämän tärkein taito
Kuten kirjan alaotsikkokin julistaa, Kallosen ja Kuhmosen mielestä jatkuva oppiminen on työelämän tärkein taito. Näkemys vastaa Maailman talousfoorumin vuonna 2018 julkaisemaa listaa tulevaisuuden metataidoista: mukaan pääsivät muun muassa innovointikyky, aktiivinen oppiminen, kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisutaito.
"Näistä puhutaan vähän harhaanjohtavasti pehmeinä taitoina, kun ne oikeasti ovat niitä tärkeimpiä, kovia taitoja. Työ opettaa ja substanssin voi yleensä ottaa haltuun aika nopeasti, mutta pehmeiden taitojen oppiminen on haastavampaa", Kuhmonen toteaa.
Kallonen ja Kuhmonen vertaavat elämänlaajuista oppimista ja uusien taitojen hankkimista kävelemiseen. "Oppiminen on yhtä luonnollista, normaalia ja hyvinvointia lisäävää kuin käveleminen ja omasta kunnosta huolehtiminen", he kirjoittavat kirjansa esipuheessa.
Tärkeintä on asenne: kyky ja halu innostua ja tehdä asioita vähän eri tavalla kuin ennen. Itselle sopivan oppimistavan tunnistaminenkin auttaa. Yksi tapa oppia on kirjoittaa kirja, Kallonen sanoo.
"Me haastattelimme kolmeakymmentä ihmistä ja opimme kirjaa tehdessä aivan upeita asioita. Se on meidän tapamme oppia."
Vaikka kirjaan on haastateltu lähinnä finanssialan edustajia, siinä esiteltyjä käytännön ratkaisuja voi hyvin soveltaa yli toimialarajojen. Mukana on myös kansainvälisiä ja kotimaisia tulevaisuuden ennakoinnin, tekoälyn ja työhyvinvoinnin tutkijoita ja asiantuntijoita.
Oletko työmarkkinakelpoinen?
Kenen vastuulla osaamisen kehittäminen sitten on? Yksilön, vastaavat Kallonen ja Kuhmonen.
"Haluaisin, että jokainen meistä ottaisi itse vastuulleen oman työmarkkinakelpoisuutensa. Yksi haastateltavistamme sanoikin, että hänestä jokaisen ihmisen pitäisi nähdä itsensä yrityksenä ja miettiä, onko yhteiskunta tai jokin firma valmis maksamaan siitä, mitä hänellä on annettavana", sanoo Kallonen.
Työnantajan panostakin elämänlaajuinen oppiminen tietysti vaatii, etenkin jos jaksaminen on työelämän paineissa muutenkin koetuksella. Tässä yrityskulttuurilla ja erityisesti lähiesimiehen tuella on iso merkitys.
Oppiminen on yhtä luonnollista, normaalia ja hyvinvointia lisäävää kuin käveleminen ja omasta kunnosta huolehtiminen."
"Tarvitaan johdon esimerkkiä, positiivinen suhtautuminen oppimiseen sekä psykologisesti turvallinen työyhteisö. Lisäksi strategia pitää osata jalkauttaa niin, että työntekijätkin tietävät, mihin yritys on menossa ja millaista osaamista työ nyt ja lähitulevaisuudessa vaatii", sanoo Kuhmonen.
Kuhmonen kehottaa myös miettimään, tukevatko kehityskeskustelut aidosti sitä, mitä niillä tavoitellaan.
"Tärkeää olisi, että keskustelu olisi jatkuvaa, säännöllistä, vapaamuotoista ja tarpeisiin vastaavaa."
Taidot näkyviksi osaamismerkeillä
Jos yritys haluaa tukea jatkuvan oppimisen kulttuuria, merkitystä on myös sillä, miten oppimista ja osaamista mitataan ja tuodaan näkyväksi. Yhtenä keinona Kallonen ja Kuhmonen tarjoavat digitaalisia osaamismerkkejä: visuaalisia symboleja, joita käytetään osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen riippumatta siitä, onko se hankittu oppilaitoksen koulutusohjelmassa, työssä oppimalla vai harrastuksissa.
"Osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta puhutaan paljon, mutta työpaikoilla tapahtuva oppiminen jää usein piiloon. Osaamismerkkijärjestelmä tarjoaisi yhden ratkaisun tähän ongelmaan", uskoo Kuhmonen.
Tästä päästäänkin Kallosen ja Kuhmosen kolmanteen pääteesiin. He kritisoivat turhan jäykkiä rakenteita, jotka hidastavat osaamisen uudistamista, ja kannustavat voimakkaasti yrityksiä ja oppilaitoksia yhteistyöhön jatkuvan oppimisen käytännön ratkaisujen mahdollistamiseksi. Miettimistä olisi esimerkiksi siinä, miten oppilaitokset voisivat olla mukana työelämässä tapahtuvassa oppimisessa.
"Tutkintojen lisäksi pitäisi keskittyä työn lomassa suoritettaviin hyvin pieniin mikrokokonaisuuksiin", Kuhmonen visioi.
Yritysyhteistyö on lapsenkengissä
Kallonen ja Kuhmonen peräänkuuluttavat voimakkaasti dialogia yritysten kanssa.
Kirjassaan kaksikko viittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n vuonna 2020 tekemään selvitykseen yritysten ja oppilaitosten välisestä yhteistyöstä. Sen mukaan oppilaitosten yritysyhteistyö on monella tavalla vielä lapsenkengissä ja oppilaitokset ovat yrityksiin päin passiivisia. Yhteistyö rajoittuu lähinnä opintojen työelämäjaksoihin ja yrityksille tehtäviin opinnäytetöihin.
Tässä olisi Kallosen mukaan runsaasti tekemistä. "Ammattikorkeakoulut ovat olleet tässä edistyksellisimpiä, mutta yliopistopuolelta on vain yksittäisiä esimerkkejä", Kallonen sanoo.
"Onhan se aika vahvasti yritysjohdolta sanottu, ettei niitä kuunnella eikä niiden tarpeita kysytä", jatkaa Kuhmonen.
Hyviäkin esimerkkejä yhteistyöstä toki on olemassa ja kirjoittajat tuovat kirjassaan näistä useita esille. He myös toivovat, että toimivia yhteistyömalleja saadaan lisää huomioimalla työn muutosta ja kuuntelemalla tarkalla korvalla yritysten tarpeita.
Tarja Kallonen on Aalto EE:n neuvonantaja. Aalto-yliopiston kattavaan elämänlaajuisen oppimisen tarjonta ulottuu yksittäisistä kursseista aina kokonaisiin koulutusohjelmiin. Voit lukea lisää ja tutustua tarjontaan täällä.
