Luet nyt: Aalto Leaders' Insight: Jonot pois ja toiminta sujuvammaksi uusilla hyvinvointialueilla
Lean-ajattelu

Jonot pois ja toiminta sujuvammaksi uusilla hyvinvointialueilla

Muuttavatko hyvinvointialueet toiminnan perusfilosofiaa, vai ovatko ne vain uusi organisoitumismalli? Hoitaminen Suomessa osataan erinomaisesti, mutta osataanko johtaa? Miten olemassa olevilla resursseilla saadaan nostettua tuottavuutta ja samalla lyhennettyä jonoja? Voiko saavuttaa terveyshyötyjä olemassa olevia resursseja paremmin hyödyntäen?

Hannu Vierimaa, 30.06.2022

|

Artikkelit

Kun jokainen keskittyy vain omaan tekemiseensä, se johtaa osittaisoptimointiin. Yhteiskunnalle käy kalliiksi, kun kukaan ei näe kokonaisuutta.  Siiloutuminen ja osittaisoptimointi tunnistetaan ilmiöinä lähes missä tahansa organisaatiossa. Ne hidastavat prosessien läpimenoaikaa, jolloin asiakas ei saa haluamaansa tuotetta tai palvelua ajoissa.

Organisaatioissa tavoitellaan tuottavuutta erilaisten johtamisoppien avulla. Silti esiintyy jonoja ja asiakas joutuu odottamaan. Jonot ovat perinteisesti johdetun siilomaisen organisaation sisäänrakennettu ominaisuus. Odottaminen eli jono tuottaa aina kustannuksia jollekin. Siilokohtaisen tuottavuuden eli alhaisen yksikkökustannuksen tavoittelu johtaa osittaisoptimointiin. Se ei puolestaan palvele kokonaisuuden etua, kun juuri siitä eroon pääseminen ja läpimenoajan lyhentäminen edistävät parhaiten kokonaistuottavuutta.  Itse palvelun tuottaminen ei välttämättä vie paljon aikaa, vaan hidasteita aiheuttaa prosessissa esiintyvä hukka ja vaihtelu.

Jonojen poistaminen maksaa vähemmän kuin niiden aiheuttamat kustannukset           

Julkinen terveydenhuolto on aikanaan perustettu tuottamaan yhteiskunnalle terveyshyötyä. Miksi tätä hyötyä ei mitata, vaan fokus on toteutuneissa kustannuksissa? Jokainen sairauslomalla vietetty päivä aiheuttaa yhteiskunnalle n. 350 euron menetyksen (lähde: EK). Vastaavasti jokainen eliminoitu sairauslomapäivä säästää saman summan käytettäväksi johonkin tärkeämpään.

Sairauslomapäiviä on kolmea lajia: hoitotoimenpiteen kohteena, toipumassa ja jonossa. Näitä ei erikseen tilastoida, joten jonopäivien lukumäärää ei kukaan tiedä. Kaikki kuitenkin näkevät jonot ympärilleen katsomalla, joten niitä todellakin on. Hoitaminen ja toipuminen sujuvat mutta jonot ovat poistettavissa.

Poistamalla jonot saadaan säästö, joka on moninkertainen tarvittaviin panostuksiin nähden. Juuri tämä tehtiin Itä-Savossa.

Case Itä-Savo

Sairauslomapäivien määrän muutos on konkreettinen mittari toiminnan vaikuttavuudesta. Otetaan 2016 referenssivuodeksi, koska silloin muutos aloitettiin. Vuosien 2017-2020 aikana vuosittaisten sairauslomapäivien kumulatiivinen määrä Itä-Savossa aleni, kun se kaikkialla muualla Suomessa kasvoi (kuva 1).

Itä-Savon sairaanhoitopiiri on toteuttanut tätä vaihtoehtoista johtamisfilosofiaa vuodesta 2016 alkaen ja siksi se on jo useita vuosia ollut maamme suorituskykyisin (sairauslomapäivät, jonot, kustannusten kasvu) sairaanhoitopiiri.

Koronapandemia alkoi vaikuttaa Suomessa vuoden 2020 aikana. Mikään ei indikoi, että vuosien 2017-2019 sairauslomapäivien systemaattinen kasvu olisi maagisesti loppunut vuosina 2020 ja 2021 ja näiden kahden vuoden kasvu olisi pelkästään koronan aikaansaamaa. Vuosi 2021 aikaansai koronan myötä pienen kasvun myös Itä-Savoon, siihen asti se oli negatiivinen (kuvat 1 ja 2).

Jos koko Suomi olisi poistanut jonot kuten Itä-Savon sairaanhoitopiiri teki, ja tehnyt sen samaan aikaan, ja jos oletamme jonojen muodostumisen ja määrän samanlaiseksi, olisi vuosien 2017-2021 aikana säästynyt yli 2,9 miljardia euroa.

Tämä säästö ei olisi sairaanhoitopiirien, vaan yhteiskunnan = omistajakuntien, valtion ja yritysten kassassa.

Vuosi Sairauslomapäivät, kasvu verrattuna vuoteen 2016 [pv] Kasvu [%] Yhteiskunnan säästö [€] 
(EK: 350 €/pv)
2017 508 629 3,4 % 178 020 150
2018 1 436 294 9,7 % 502 702 900
2019 1 944 246 13,1 % 680 486 100
2020 1 581 010 10,6 % 553 353 500
2021 2 845 510 19,2 % 995 928 500
Yhteensä 8 315 689 56,0 % 2 910 491 150

 

Itä-Savossa ei edes palkattu lisää ihmisiä eikä investoitu uusiin tiloihin, vaan panostettiin ihmisten yhteisen kokonaisymmärryksen kasvattamiseen ja johtamiskulttuurin muutokseen. Tämä aloitettiin varmistamalla, että yhtymän valtuuston sekä hallituksen ja johtoryhmän jäsenillä on yhteinen ymmärrys kokonaisuudesta ja tavoitteesta. Kun kenenkään ei tarvinnut sanoa, ettei ymmärrä kokonaisuutta ja sen talousvaikutuksia, määritettiin yhteinen mittari ja sille tavoitearvo. Mittari oli jonotuspäivät ja tavoitearvo oli nolla. Kiteytettynä tämä kuului: jonot pois! Tämä oli jokaisen helppo sisäistää ja helppo muistaa. Kun jokainen tekee päivittäiset päätöksensä tuon tavoitteen suuntaisesti, alkaa kulttuuri muuttua kuin itsestään. Johdon rooli oli sitten raivata esteet näiden päätösten toteuttamisen tieltä. Valtuusto ja hallitus eivät vastustaneet.

 

Kirjoittaja Hannu Vierimaa on Processman Oy:n toimitusjohtaja sekä prosessijohtamisen ja liikkeenjohdon asiantuntija. 

 

Laskentaesimerkki ajalta ennen hyvinvointialueiden syntymistä

EK:n mukaan yksi sairauslomapäivä aiheuttaa yhteiskunnalle 350 EUR menetyksen.

Palkataan yksi hoitohenkilö lisää. Hän työskentelee päivän ja saa lyhennettyä yhden potilaan sairauslomaa yhdellä päivällä. Tämän hän tekee joka päivä. Kymmenessä päivässä siis kymmenen sairauslomapäivää vähemmän ja kuukaudessa kaksikymmentä.

Kuukauden säästö on näin ollen 20 x 350 € = 7000 €, kun hoitohenkilö hoiti YHDEN potilaan päivässä ja sairausloma lyheni YHDEN päivän. Jos hän hoitikin kaksi potilasta päivässä, säästöä tulee jo 14 000 €/kk. Jos hän hoiti neljä potilasta, säästö on 28 000 €/kk, kun kukin sairausloma lyheni YHDEN päivän. Useimmiten sairausloma lyhenee enemmän.

Säästöstä on vähennettävä hoitohenkilön palkkaamisesta aiheutuva kokonaiskustannus mutta eiköhän tämä silti jää plussalle. Ja luultavasti sairausloma lyhenee enemmän kuin esimerkinomaisen yhden päivän.

Suurin murhe on tosiasia, että kun lisäresurssin palkkaava sairaanhoitopiiri kantaa syntyneen kustannuksen, syntynyt hyöty ei tule sairaanhoitopiirille, vaan menee omistajakunnille ja muulle yhteiskunnalle. 

Tyypillisesti omistaja eli kunta saa hyödyn, ymmärtämättä sen syntymekanismia ja haukkuu sairaanhoitopiiriä kustannusten kasvusta, vaikka sairaanhoitopiiri on parantanut kunnan taloutta enemmän kuin sairaanhoitopiirin omat kustannukset ovat kasvaneet.

Imatra 2003: Kun potilasvirta saatiin kulkemaan, ei tarvittukaan uutta sairaalan laajennusta ja vanhastakin suljettiin osastoja potilaiden puutteen vuoksi.

Jatketaan siis kustannusten karsimista ja jonotuspaikkojen rakentamista. Viimeinen sammuttaa valot.
 


Palaa Aalto Leaders' Insight -pääsivulle

Löydä lisää luettavaa ja kuunneltavaa