Resilienssiä ja kriisinkestävyyttä on toistuvasti koeteltu viime vuosien aikana päällekkäisten ja yhtäaikaisten kriisien keskellä. Kriisien vaikutuksesta on syntynyt aivan uudenlaista turvallisuuskeskustelua ja varautuminen mahdollisiin kriiseihin ja uhkiin on korostunut eri tavoin kuin ennen.
Aalto EE:n ohjelmajohtaja Anna-Maija Ahonen toteaa, että kriisit tuovat esiin niin organisaatioiden kehityskohdat kuin myös vahvuudet ja valmiudet.
”Tämä maailman aika on tuonut turvallisuuden uhat ja riskit, mutta myös yhteiskunnan sitkeyden ja kyvyn toimia, aivan toisella tavalla kansalaisen silmien eteen.”
Viimeaikaiset kriisit ovat tehneet näkyväksi globaalin keskinäisriippuvuuden. Kulkutauti toisella puolella maailmaa voi nopeasti äityä pandemiaksi, joka vaatii meiltä jokaiselta toimimista ja maailmanlaajuista yhteistyötä. Euroopassa riehuvan sodan seuraukset koskettavat meitä niin inhimillisen kärsimyksen, talouden, perustarpeiden kuin turvallisuudenkin osalta.
Vaikka edellä mainitut kriisit ovat paljon yksilöitä ja yhteiskuntiakin suurempia, on jokaisella merkittävä rooli kokonaisuusturvallisuuden rakentamisessa. Kokonaisturvallisuus vaatii turvallisuutta lisääviä toimia aivan kaikilla tasoilla yksilöistä globaaleihin toimijoihin.
”Organisaatio ja yritykset ovat valtavan kytkeytyneitä toisiinsa. Kyse ei ole vain siitä, miten minun yritykseni hoitaa oman tonttinsa vaan, miten se kytkeytyy yhteistyökumppaneihin, toimittajiin tai vaikka kokonaisturvallisuuteen yhteiskunnassa”, Ahonen avaa.
Kelan ohjelmajohtaja ja pitkäaikainen viestintäpäällikkö Pipsa Lotta Marjamäki korostaakin, että pohja kriisitilanteissa toimimiseen tulee rakentaa arjessa organisaation perustoimintojen päälle. Kun perustoiminnot ovat kunnossa, kriisien vallitessa muutos tapahtuu ennen kaikkea toiminnan ja päätöksenteon nopeudessa.
”Perusmalli kriisissä toimimiseen rakennetaan olemassa olevan organisaation päälle”, Marjamäki toteaa.
Mitä enemmän muutoksia on käsillä, sitä enemmän on tarvetta viestimiselle. Kriisinkestävyyden keskiössä on jo ennen kriisitilannetta rakennettu turvallisuuskulttuuri ja toimintamallit. Ihannetilanteessa siis kriisin vaatimat toimintamallit ovat jo osa yrityksen arkea, mutta toiminnan intensiteetti kasvaa kriisin hetkellä.
Sekä Marjamäki, että Ahonen yhtyvät ajatukseen siitä, että viestinnän ja johtamisen näkökulmasta keskeistä on määritellä mitkä todella ovat kriisejä ja mitkä puolestaan muita muutoksia, joiden vaikutukset heijastuvat organisaation toimintaan. Toimimme jatkuvan muutoksen keskellä, mutta "muutos" ei ole synonyymi kriisille.
Mikä on tilannekuva ja millainen rooli tilannekuvalla on kriiseihin varautumisen kannalta? Miksi turvallisuuden tulisi olla osa yrityksen strategiaa ja päivittäistä toimintaa? Ja millaisista osista organisaation kriisinkestävyys rakentuu? Muun muassa näistä aiheista keskustellaan tässä podcast-jaksossa!
Pipsa Lotta Marjamäki toimii ohjelmajohtaja Kelan palveluliiketoiminnassa sekä hänellä on pitkänlinjan kokemus Kelan viestintäjohtajan roolista. Anna-Maija Ahonen puolestaan toimii Aalto EE:n ohjelmajohtajana. Jakson juontaa toimittaja Reetta Räty.
