Tulevaisuudentutkija Sari Stenforsin lempivuosiluku on 2092.
Tulevat 20 vuotta ovat vaikeita. On ratkottava biosfääri-, ilmasto- ja mielenterveyskriisiä. Seuraava pandemia tulee – kysymys kuuluu, milloin. Tekoäly tarttuu töihin, joita ennen hoiti ihminen.
Jotta selviämme vaikeista ajoista, on muututtava ja osattava ennakoida tulevaa. Ei riitä, että johtaja miettii, millainen maailma on kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Pitää olla kiinnostunut 2090-luvusta.
”Tällä hetkellä on ihmiskunnan kannalta tosi tärkeätä keskittyä tulevaisuuteen, joka voisi olla, kun pääsemme vaikeasta ajasta ohi”, Stenfors sanoo.
"Tällä hetkellä on ihmiskunnan kannalta
tosi tärkeätä keskittyä tulevaisuuteen,
joka voisi olla, kun pääsemme
vaikeasta ajasta ohi."
Teollisen yhteiskunnan aikakaudella me ihmiset olimme robotteja, Stenfors sanoo. Nyt onkin mahdollista miettiä uusiksi, mitä ihmisyys tarkoittaa.
”Meidän pitää pystyä ymmärtämään itsemme erilaisena kuin olemme tähän saakka ajatelleet.”
Liike-elämässä ihmistyöllä on perinteisesti optimoitu rahan määrää ja tehokkuutta. Emme kuitenkaan tee asioita robotin teholla.
Ihmisen vahvuus voi piillä esimerkiksi tunteellisuudessa. On aika myöntää, että olemme tunteellisia ja pohjaamme suurimman osan päätöksistämme tunteisiin.
Ihmisaivojen toiminnasta tiedetään vielä vähän. On monia asioita ja taitoja, joita emme pysty selittämään, saati mallintamaan ja opettamaan tietokoneelle. ”Voisimme miettiä, mitä uusi ihminen tarvitsee ja mikä sille on tärkeää.”
Protopinen tulevaisuus on vaihtoehto dystopialle ja utopialle
Stenfors tutkii tulevaisuutta, joka häämöttää vähintään 50 vuoden päässä. Hän konsultoi yrityksiä, yhteisöjä ja valtiollisia toimijoita. Nyt hän myös tekee muun muassa tv-sarjaa vuodesta 2092 sekä nuorille suunnattua, aikamatkustukseen ja toivoon liittyvää peliä.
Stenfors on keskittynyt protopioihin. Protopinen tulevaisuus on vaihtoehto dystopialle ja utopialle: se on ihmiselle ja luonnolle hyvä mutta realistinen. Kaikkia ongelmia ei ole ratkottu, muttei ole myöskään syöksytty tuhoon. Teknologinen kehitys avittaa biologista evoluutiota.
Stenfors keskittyy työssään protopioihin: ihmiselle ja luonnolle hyvään mutta realistiseen tulevaisuuteen.
Protopian käsitteen lanseerasi vuonna 2009 futuristi Kevin Kelly, joka on myös yksi Wired-lehden perustajista.
Monen protopioihin keskittyneen futuristin mielestä ne tarjoavat väylän kohti realistisempaa, inhimillisempää ja kaikki ihmiset mukaan ottavaa tulevaisuutta.
Psykologinen turvallisuus ja inklusiivisuus ovat tärkeitä. Kun töihin saa tulla omana itsenään, tulee kuulluksi ja nähdyksi ja saa kertoa omista tarpeistaan. Silloin voi hyvin ja voi olla luova.
Eksistentiaalista toivoa tarvitaan yritysmaailmassakin
Nuorten huoli maailmasta sai Stenforsin kiinnostumaan toivosta. Hän luki ilmastokriisiin liittyvän artikkelin, jonka mukaan yli puolet nuorista uskoo maailman loppuvan elinikänsä aikana.
Millaista on elää, jos pelkää koko ajan kaiken päättyvän?
Stenforsin intohimo on toiveikas tulevaisuus. Se ei tarkoita, että välttämättä uskoisi maailman menevän parempaan suuntaan – vaan sitä, että haluaa tehdä töitä sellaisen maailman eteen. Se on hyvää ajankäyttöä.
Stenforsin mukaan, jos yritys haluaa selvitä haasteista ja motivoida ihmisiä, pitää miettiä, miten saadaan heistä toiveikkaita. Toivoa syntyy, kun on visio suunnasta, ja näkemys siitä, millaisia resursseja visiota kohti eteneminen vaatii.
Eksistentiaalinen toivo saa ihmisen epätoivoisessakin tilanteessa jaksamaan, yrittämään, etsimään uusia ratkaisuja.
Tutkijoiden kestoaihe on, miten toisen maailmansodan aikaisilta keskitysleireiltä pelastuneet ihmiset selvisivät.
"Jos haluamme luoda jotain
aidosti uutta, emme voi kompastua
epäonnistumisen ja virheiden
tekemisen pelkoon."
”Heillä oli päänsä sisällä todella rikas maailma. Vaikka asiat menivät kuinka pieleen, he löysivät aina uuden näkökulman, joka vei eteenpäin, eivätkä luovuttaneet.”
Tätä tarvitaan yritysmaailmassakin: Kokeillaan rohkeasti uutta. Jos idea ei toimi, keksitään muuta.
Jos haluamme luoda jotain aidosti uutta, emme voi kompastua epäonnistumisen ja virheiden tekemisen pelkoon. Tällainen radikaali luovuus on yksi Aalto-yliopistonkin strategisista painopisteistä.
Jokaisella polulla on umpikujia. Mitä useamman reitin kohti toivottua lopputulosta keksii, sitä enemmän on toivoa. Toivo synnyttää uutta toivoa.
Toivolla on tutkitusti paljon myönteisiä vaikutuksia. Se lisää muun muassa hyviä elinvuosia. Se motivoi ratkaisemaan ongelmia. ”Juuri sen takia protopiat ovat lähellä sydäntäni: ne ovat realistisia, hyviä tulevaisuuksia, joita kohti voisimme mennä.”
Käännä pelkosi voimavaraksi
Epävarma taloustilanne, sodat ja konfliktit sekä työelämän muutokset aiheuttavat epävarmuutta ja pelkoja.
Stenforsin mielestä on tärkeä miettiä, miten pelon kanssa pärjää ja miten sen kääntää voimavaraksi. Hän järjestää erilaisille asiakkaille pelkotyöpajoja.
Kun pelkoihinsa tutustuu, taustalta löytyy yleensä resurssi, Stenfors sanoo. Itse hän kokee usein riittämättömyyttä. "Olen selvästi tiimityyppi ja haluan, että ihmisillä on hyvä olla."
Kun pelkoihinsa tutustuu, taustalta löytyy yleensä resurssi.
”Minun pelkoni esimerkiksi liittyvät usein riittämättömyyden tunteeseen.”
Vaikka Stenfors saisi viikossa tehtyä asiat, jotka oli aikonutkin, hän alkaa yleensä vaatia itseltään lisää.
Riittämättömyys kumpuaa välittämisestä: hän haluaa työtoveriensa, perheensä ja ystäviensä voivat hyvin ja olevan onnellisia.
"Minun pelkoni esimerkiksi liittyvät
usein riittämättömyyden tunteeseen."
”Kaikki lähtee siis rakkaudesta ja siitä, että haluan olla muille hyödyksi ja auttaa heitä.”
Tällainen ominaisuus on esimerkiksi työpaikalla ”tajuton resurssi”.
”Olen selvästi tiimityyppi ja haluan, että ihmisillä on hyvä olla.”
Kun resurssi on tunnistettu, sitä voidaan hyödyntää visiota kohti johdattavalla polulla.
Pelot auttavat myös tunnistamaan ihmisen arvoja ja hänelle tärkeitä asioita. Kun tietää, mikä on hänelle tärkeää, voi luoda toivoa ja motivaatiota.
Voi esimerkiksi miettiä henkilön työnkuvan laajentamista niin, että hän saa tehdä arvojensa mukaisia asioita.
