”Sellaisiin hommiin, jotka ovat tylsiä tai joita en osaa, on järkevää käyttää automaatioratkaisuja”, vastaa Lauri Järvilehto, kun häneltä kysyy, miten hän käyttää tekoälyä luovassa työssä.
Järvilehto on filosofi ja muusikko ja toimii työelämäprofessorina Aalto-yliopistossa. Hän myös kouluttaa monissa Aalto EE:n ohjelmissa.
Järvilehto sanoo suhtautuneensa tekoälyyn alun perin skeptisesti.
Hän on tutkinut muun muassa ihmisen mielen toimintaa ja intuitiivisen ajattelun rakennetta. Sitä taustaa vasten saattoi syntyä käsitys ihmisen ajattelun ylivertaisuudesta ja poikkeuksellisuudesta. Nyt – perehdyttyään tekoälyyn tarkemmin – hän näkee tilanteen toisin.
"Minua on alkanut hämmästyttää kielimallien samankaltaisuus ihmiseen."
”Kun olen lukenut kirjallisuutta siitä, miten suuret kielimallit toimivat, minua on alkanut hämmästyttää kielimallien samankaltaisuus ihmiseen. Se miten se masiina luo merkitysavaruuden, se on hyvin lähellä tapaa, jolla ihmisen syvä ymmärrys syntyy.”
Järvilehdon mielestä AI ei tarvitse hypetystä. Se on melkoista scifiä. Hän on kertonut muistuttavansa tekoälykoulutuksissa, että pelkästään se, mitä suurilla kielimalleilla kuten GPT, Gemini tai Claude pystyy tekemään jo nyt, ylittää kokeneidenkin AI-konkareiden villeimmät odotukset.
Nykyään Järvilehto tutkii ihmismielen ja tekoälyn eroavuuksia ja samankaltaisuuksia. Häntä kiinnostaa, mikä on optimi tapa yhdistää ihmisen ja tekoälyn toimintaa.
Musiikkia olisi voinut tehdä tekoälyn avulla - mutta Järvilehto valitsi toisin
Järvilehdon työpäivät kuluvat tutustuessa tapoihin, joilla eri asioita voi automatisoida.
Samaan aikaan rakkaassa harrastuksessa suunta on ollut ihan toinen.
Järvilehto on muusikko. Häneltä ilmestyi hiljattain uusi sinkku, Typhoon.
”Olen tehnyt aiemmin elektronista musiikkia, mutta nyt hommasin oikeat rummut ja kitaran”, Järvilehto kertoo.
"En ollut soittanut rumpuja viiteentoista vuoteen, mutta nyt oli tekeillä biisi, johon en millään saanut tehtyä ohjelmoimalla soundeja, joihin olisin ollut tyytyväinen."
Hän olisi hyvinkin voinut tehdä musiikkia tekoälyn avulla, mutta päätti toimia toisin. Syy on selkeä: itse tekeminen on niin innostavaa ja antoisaa, ettei sitä halua ulkoistaa koneille.
Musiikki myös tuntuu ja kuulostaa erilaiselta, kun se tehdään rummuilla eikä tietokoneella.
”En ollut soittanut rumpuja viiteentoista vuoteen, mutta nyt oli tekeillä biisi, johon en millään saanut tehtyä ohjelmoimalla soundeja, joihin olisin ollut tyytyväinen. Kun tilasin rumpusetin, jo ensimmäinen otto oli sellainen, jota olin hakenut. Jotain siitä koneversiosta puuttui, jokin ihan pieni juttu.”
"Entä onko mahdollista tehdä ajattelevaa konetta? Jos olisin kysynyt tätä itseltäni jokin aika sitten, olisin sanonut, että ehkä ei. Nyt sanon, että se näyttää todennäköiseltä."
Järvilehto kuitenkin miksaa myös muusikkona ihmisen ja koneen tekemään työtä.
Kun hän tekee esimerkiksi musiikkivideoita, apuna ovat tekoälyratkaisut. Siinä säästää aikaa ja rahaa, ja saa kaupanpäälle lopputuloksen, johon oma osaaminen eri muutoin riittäisi.
”Saan aikaan makean visuaalisuuden, vaikka minulla ei ole heittää tuhansia euroja videon tekemiseen eikä minulla ole itsellä sellaista osaamista, että saisin aikaan laadukkaan videon.”
Kone voi kyetä voimalliseen ilmaisuun - kuten ihminen
Jos ajatellaan, että ihmisen mielessä ja kropassa on kaikki hänen elämänkokemuksensa, niin vastaavasti tekoälyn elämänkokemus on yhtä kuin internet.
Mutta voiko kone kyetä voimalliseen ilmaisuun, sellaiseen kuin ihminen?
Kyllä voi, miksi ei voisi, Järvilehto sanoo.
Hän jatkaa ajatusta näin:
”Entä onko mahdollista tehdä ajattelevaa konetta? Jos olisin kysynyt tätä itseltäni jokin aika sitten, olisin sanonut, että ehkä ei. Nyt sanon, että se näyttää todennäköiseltä.”
