Haaga-Helian yliopettajalla ja Aalto-yliopiston vierailevalla tutkijalla, Kari Hiekkasella on ikäviä uutisia: viattoman oloinen tv-sarjan seuraaminen ja samanaikainen somen selailu tuottavat reippaasti hiilidioksidipäästöjä.
Jokainen päätelaite ja sen valmistaminen kuluttavat sähköä. Myös tiedonsiirto vaati sähköä, samoin isot palvelinkeskukset. Sähkölasku ei kerry ensisijaisesti kännykän, tv:n tai tietokoneen käyttäjälle itselleen, siksi energiankulutus voi unohtua helposti.
Vaikkapa yksittäisen tv-sarjan striimaamisen hiilidioksidipäästöjä on hyvin vaikea laskea, ja vastaus päästöjen määrästä on yleensä mallia ”se vähän riippuu”.
Sähkölasku ei kerry ensisijaisesti kännykän, tv:n tai tietokoneen käyttäjälle itselleen, siksi energiankulutus voi unohtua helposti.
Esimerkiksi näytön resoluutio vaikuttaa kulutettavan energian määrään. Konesaleja puolestaan on pitkin maailmaa. Niiden jäähdyttäminen kuluttaa energiaa, jota tuotetaan eri tavoin eri puolilla – eli päästömäärät vaihtelevat sen mukaan, millaista sähköä missäkin on käytössä.
Jonkinlaisia yleissääntöjä voi kuitenkin antaa, Hiekkanen sanoo.
1. Videoiden katselu yksin omalta päätelaitteelta tuottaa reilusti enemmän päästöjä kuin vaikkapa äänikirjan kuuntelu.
2. Mitä enemmän resoluutiota kuvassa on, sitä suuremman kaistan se vaatii ja sitä enemmän kuluu energiaa.
3. Jos viettää sekä työ- että vapaa-aikansa ruudun ääressä, päästöt kasvavat verrattuna off-line-elämään.
Jotta ymmärrämme ongelman mittakaavan, voimme miettiä tätä:
Ict-palvelut vievät noin 3,5-4 prosenttia koko maailman sähköntuotannosta. ”Tutkijapiireissä on aika lailla konsensus siitä, että ict-palvelut on ohittaneet lentoliikenteen hiilipäästöjen tuottajana jo vuosia sitten.”
Ongelmaa pahentaa se, että ict-palveluihin käytettävä energiankulutus kasvaa jatkuvasti. Yhä useampi striimaa tv-sarjoja, lähettää viestit videona, somettaa matkustaessaan, on jatkuvasti online.
Hurjimmissa ennusteissa ict-ala ohittaa vuoteen 2030 mennessä hiilipäästöissä koko logistiikka-alan. Logistiikkaan lasketaan autoilu, tavaraliikenne, lentäminen ja kaikki muukin liikenne.
|
|
Nettihäpeä ei ole lentohäpeän kaltainen ilmiö
Tutkijan näkökulmasta ict-päästöt ovat ”epämiellyttävä totuus”. Digitalisaatiota tarjotaan vastauksena moniin ongelmiin – ja nyt pitäisi saada kuluttajat havahtumaan siihen, ettei digitaalinen kuluttaminenkaan ole vailla ongelmia, saati läpensä vastuullista.
Kuka ottaisi vastuun digipäästöjen kasvusta?
Ilmiö on globaali, toimijat ovat pitkin poikin maailmaa eikä yhtenäistä raportointikäytäntöä ole, Hiekkanen muistuttaa.
"Aineettomalta vaikuttava toimiala on helppo unohtaa"
Aineettomalta vaikuttava toimiala on helppo unohtaa, kun laaditaan vaikkapa organisaatioiden vastuullisuussuunnitelmia. Nettihäpeä ei ole lentohäpeän kaltainen ilmiö. Hiekkanen sanoo, etteivät digijätit halua omatoimisesti kertoa olevansa sähkösyöppöjä.
Nykyään pystytään rakentamaan esimerkiksi entistä energiatehokkaampia palvelukeskuksia. Mutta: ”Tehokkuus parantuu kymmenkertaiseksi ja kuluttaminen kasvaa satakertaiseksi”, Hiekkanen sanoo.
Vuoden 2023 aikana Google kulutti neljänneksen siitä energiasta, jonka Suomi kulutti vuodessa. Digikuluttaminen on samankaltainen hiilipäästöongelma kuin moni muutkin: ongelma ei ratkea yksittäisen ihmisen valinnoilla.
Tutkijan mielestä sekin olisi hyvä alku, että ihmiset havahtumat netin käytön päästöihin.
Noin 75 prosenttia netin liikenteestä on videoita, eli sitä eniten sähköä vievää sisältöä. Näistä videoista noin viidesosa on mainoksia (toinen iso on aikuisviihde).
Hiekkanen muistuttaa, että suunnitteluvalinnoilla voi halutessaan pienentää sivuston tai vaikka mainoksen päästöjä. ”Jos luopuu interaktiivisista elementeistä ja videoista, päästöt voivat olla murto-osan versiossa, jossa on runsaasti rikastettuja elementtejä.”
Onko ekologista tapaa käyttää nettiä olemassakaan?
”Ratkaisu lähtee siitä, että ihmisten tietoisuus asiasta kasvaa”, Hiekkanen vastaa.
"Haluaisin uskoa siihen, että ihmisistä tulee järkevämpiä kuluttajia."
Tämä tarkoittaa ainakin sen ymmärtämistä, että digikuluttaminen on kuluttamista, joka vie energiaa. Digipalveluiden tuottajien liiketoimintalogiikka rakentuu sille, että palveluiden parissa vietetään koko ajan enemmän aikaa. Kuluttajan pitäisi ottaa ajankäytön kontrollointi omiin käsiinsä.
”Haluaisin uskoa siihen, että ihmisistä tulee järkevämpiä kuluttajia. Monella alalla ollaan siirtymässä pois hiili-intensiivisestä tuotannosta.”
