Vuoden 2024 turvallisuusjohtajaksi on valittu Senaatti-konsernin turvallisuusjohtaja Tuomas Lehmusmetsä. Palkinnon myöntävät vuosittain Aalto EE, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Finnsecurity ry. Se jaettiin Turvallisuusjohdon koulutusohjelman alumnitilaisuudessa tiistaina 26. marraskuuta.
Lehmusmetsä on tarkastellut turvallisuutta urallaan monesta näkökulmasta ja erilaisista organisaatioista. Hänellä on viranomaistaustaa, kokemusta elinkeinoelämästä ja nyt hän toimii valtion liikelaitoksessa.
Uran alkoi asiantuntijatehtävissä Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Pääesikunnassa. Ensimmäisessä hän oli kehittämässä atk-pohjaisia johtamisjärjestelmiä poikkeusoloihin prikaatitasolla. Pääesikunnassa kehitystyö jatkui valtakunnallisella tasolla myös normiaikojen tarpeisiin.
Keskusrikospoliisissa hän työskenteli teknisenä tutkijana tietotekniikkarikosryhmässä.
“Kyberrikokset olivat vuosituhannen vaihteessa vielä aika uusia, mutta silloin jo nähtiin, että nämä rikokset tulevat kasvamaan. Tunnistimme myös sen, että rikosten tutkintaan ja ennaltaehkäisyyn liittyy yhä useammin sähköiset järjestelmät, kuten matkapuhelimet, tietokoneet ja tietoverkot”, hän kertoo.
Kasvu-uralle
Elinkeinoelämässä Lehmusmetsä toimi Finnairin tietoturvallisuuspäällikkönä ja kehitti konsernin tietoturvaa. Myöhemmin yritysturvallisuusyksikön vetäjänä työhön liittyi myös fyysisen turvallisuuden osa-alueet, kuten kiinteistö-, toimitila- ja pelastus- sekä henkilöstöturvallisuus.
Luottokunnassa Lehmusmetsän vastuulla oli fyysinen turvallisuus ja varautuminen.
Hän siirtyi Senaatti-kiinteistöihin vuonna 2013 ja oli ensimmäinen päätoiminen turvallisuushenkilö.
"Viranomaisilla on velvollisuus auttaa, mutta omin voimin pitäisi pärjätä, kunnes he pääsevät paikalle. Viranomainen ei tule myöskään kehittämään tai rakentamaan turvallisuustoimintaa ja korjaamaan tilannetta häiriön jälkeen."
Aluksi työ oli kehittää ja varmistaa liikelaitoksen omaa turvallisuutta, mutta pian tuli kysyntää myös turvallisuuspalveluliiketoiminnan kehittämiselle niin asiantuntija- kuin tekniselle palvelulle, kuten kamera- ja kulunvalvonnalle sekä vartiointipalveluille.
“Kasvu alkoi, kun teimme turvallisuuspalvelustrategian. Samaan aikaan alkoi tulla valtionhallinnon turvallisuuteen säätelyä ja ohjausta salassa pidettävän tiedon käsittelystä, laadusta ja määrästä.”
Varautuminen tulevaan
Vuonna 2014 Venäjä hyökkäsi Krimille, ja turvallisuusasiat sekä varautuminen nostivat kysyntää asiantuntijoille. Heidän määränsä kasvoi myös Senaatti-kiinteistössä. Yhtiö perusti turvallisuusyksikön, jota johtaa Lehmusmetsä.
Vuonna 2021 puolustushallinnon rakennuslaitos lakkautettiin ja Senaatti-konsernin osaksi perustettiin Puolustuskiinteistöt. Nykyisessä varautumisen ja turvallisuuden organisaatiossa henkilökuntaa noin 80.
“Pohdimme usein turvallisuusalan tunnettuutta ja vaikuttavuutta eli miksi olemme olemassa? Palvelemme ja tuemme, mutta kiteyttäisin, että olemme turvaamassa nykyhetkeä ja samalla rakennamme turvallisempaa tulevaisuutta”, Tuomas Lehmusmetsä sanoo.
Senaatin turvallisuuspalvelukyvyn rakentaminen on ollut Lehmusmetsän uran haasteellisimpia ponnistuksia.
“Aloitimme lähes nollasta ja nyt liikevaihtoa on 15 miljoonaa euroa. Asiantuntijuudellemme ja palveluille on nykyisellään paljon kysyntää, tehtäviä ja palvelukyky tarvitaan vuorokauden ympäri”, hän sanoo.
Turvallisuus vaatii kehittämistä
Lehmusmetsä toivoisi, että jokainen yksilö ja organisaatio ymmärtäisi olevansa vastuussa omasta toiminnastaan, sen turvallisuudesta ja varautumisesta. Jos omat voimavarat eivät riitä kehittämiseen tai häiriötilanteisiin, pitäisi ennalta tietää, kenen puoleen kääntyä.
“Viranomaisilla on velvollisuus auttaa, mutta omin voimin pitäisi pärjätä, kunnes he pääsevät paikalle. Viranomainen ei tule myöskään kehittämään tai rakentamaan turvallisuustoimintaa ja korjaamaan tilannetta häiriön jälkeen.”
Turvallisuustilanne ja uhat elävät ja muuttuvat. Turvallisuus ei ole ikinä valmis, vaan sen kehittäminen ja varmistaminen vaatii jatkuvaa työtä.
“Odotusarvo turvallisuustoimijoille on usein se, että hoitakaa tuo juttu ja menkää pois häiritsemästä. Organisaatioissa tarvitaan yhteisiä menettelytapoja, sopimuksia ja yhteistyöverkostoja, joiden puitteissa turvallisuutta lisätään, kehitetään ja toimintaa varmistetaan.”
Turvallisuusjohtajan tulee ymmärtää organisaation tehtävät, arkea ja sitä uhkaavat riskit, jotta sen turvallisuutta voi kehittää ja varmistaa. Organisaatioissa ja työtehtävissä on erilaisia riskejä. Lisäksi pitää ymmärtää johdon tavoitteita ja vastuita sekä organisaation strategiaa ja yhteensovittaa näitä asioita. Näin voi varautua ja kehittää suuntaa, jotta organisaation tavoitteet voivat toteutua häiriöttömästi.
Turvallisuuskulttuuri on tärkeää
Lainsäädäntö asettaa turvallisuudelle minimitason. Lopulta turvallisuus ja varautuminen muotoutuvat arjessa ja sen tekevät ihmiset.
“Turvallisuuskulttuuri on organisaatioissa todella tärkeää. Se koostuu tietoisuudesta, osaamisesta, käytännöistä ja menettelytavoista sekä johdon sitoutumisesta ja esimerkistä. Henkilöstön täytyy ymmärtää oman tehtävän ja toimintaympäristön riskit ja miten niihin voi vaikuttaa. Johdon täytyy ymmärtää organisaation toiminnan riskit ja painotukset sekä antaa tarvittavat panostuksen niiden hallintaan.”
Yksi ryhmä jää usein liian vähälle huomiolle: palveluntuottajat ja heidän alihankkijansa ovat osa organisaation turvallisuutta.
“Olemme monessa suhteessa heistä riippuvaisia. Vuorovaikutuksessa pitäisi panostaa siihen, että he ymmärtävät, kuinka tärkeä rooli heillä on kokonaisuudessa. Arjen teot ja asenteet ovat tärkeitä. Yhteinen suunnittelu ja harjoittelu tiivistää tätä suhdetta.”
