”Jatkuva oppiminen pakottaa itsereflektointiin: joudut puntaroimaan omia heikkouksia ja vahvuuksia, sua haastetaan miettimään itseäsi ja maailmaa uusista kulmista.”
Näin sanoo yrittäjä Ia Adlercreutz. Hän on opiskellut oikeastaan koko elämänsä. Adlercreutz on valmistunut viestinnästä ja kulttuurihistoriasta yliopistolta, taideteollisesta korkeakoulusta kuvataitelijaksi, Aalto EE:ssä hän suoritti Executive MBA-ohjelman, ja viimeisimpänä hänestä tuli sivutoiminen luomuviljelijä.
Halu opiskella juontaa uteliaisuudesta. Mutta ei se mitenkään helppoa ole, jatkuva uuden oppiminen töiden rinnalla.
”Onhan tämä jokseenkin kuluttava tapa elää”, Adlercreutz sanoo tyynesti. Hän ei ajattele, että asioiden pitäisikään sujua helposti ja huomaamatta. Yrittäjäperheen lapsena oppi, että elämässä pitää tsempata, ottaa vastuuta, liikkua ennakkoluulottomasti elämän eri osa-alueilla. Ongelmien edessä ei heittäydytä selälleen, vaan aletaan hommiin.
”Kokemuksen kautta olen ymmärtänyt, että jatkuvan opiskelun upside on paljon isompi kuin vaiva, joka pitää nähdä. Tämä on minulle omannäköistä elämää, sitä vastaan toimiminen lamauttaisi.”
”Mitä tahansa olen opiskellut, se on aina ruokkinut aiemmin oppimaani. Lopulta näennäisen erilaisista opinnoista muodostuukin looginen jatkumo, tieto rakentuu tiedon päälle.”
Kokemuksen kautta olen ymmärtänyt, että jatkuvan opiskelun upside on paljon isompi kuin vaiva, joka pitää nähdä."
Entä tämä viimeisin käänne: miksi strategioiden maailmassa elävä yrittäjä halusi opiskella maataloutta?
Ian vanhemmilla on maatila. Tulevaisuuden vaihtoehtoja sen suhteen tuntui olevan kaksi: ”Joko ahdistuisin siitä, että heidän elämäntyönsä valuu hukkaan tai ottaisin asiasta niskalenkin ja opiskelen niin, että pystyn jatkamaan tilaa.”
Nyt Adlercreutzilla on agrologin tutkinto, ja kevätkylvöt alkavat pian.
Harjoittelu karjatilalla poikkeaa johtamiskoulutuksesta – tai niinhän sitä voisi luulla. Kun jää kokemattomana yksin villien orivarsojen kanssa, huomaa nopeasti, että käsillä on johtamistehtävä. ”Kun sulla on kymmenen oria takajaloillaan ja hiestä kiiltävinä, tajuaa, että nyt on vaan uskottava itseensä ja näytettävä niille kuka täällä määrää. Omaa pelkoa ei voi näyttää, pitää ottaa homma haltuun.”
Tällaisessa tilanteessa oppii uutta niin että veri tuntuu kohisevan suonissa. ”En ole koskaan tuntenut olevani niin elossa kuin olin maatilaharjoitteluiden aikana. Luonnonkierron kokeminen tuo elämään syvää onnea, se on häkellyttävä, aika primitiivinenkin kokemus.
Adlercreutz puhuu siitä, miten eri konteksteissa oppii eri asioita ja näkee uusia yhteyksiä asioiden välillä. Jos ei altista itseään erilaisille asioille ja kokemuksille, on vaikea kasvaa pelottomaksi. Pelko taas - se sitoo hirveästi energiaa.
Sopivaa aikaa opiskelun aloittamiselle ei kannata odotella, Adlercreutz sanoo. Aina on jotain, minkä takia opintoja pitäisi lykätä: lapsia, vanhenevia vanhempia, paha paikka töissä. Sopiva aika jatkaa opintoja on nyt.
Avoimuus, ahkeruus ja armollisuus – nämä jos yhdistää, pääsee pitkälle.”
Se että tekee paljon ei tarkoita samaa kuin täydellisyyden tavoittelu. Kannattaa tuntea omat draiverit ja edetä pelotta uutta kohti.
”Avoimuus, ahkeruus ja armollisuus – nämä jos yhdistää, pääsee pitkälle.”
Tutustu muihin asiakastarinoihimme ja liity kaltaistesi joukkoon